sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hyvä viikonloppu

Mitä kuuluu hyvään viikonloppuun?

Ystäviä, perhettä, hyvää ruokaa, naurua, liikunnan iloa, kauniita unia. Kaikkea sopivassa suhteessa.



Hyvästä ruoasta puheenollen. Meillä vietetään ilmeisesti nyt bliniviikkoja, kun jo toisena peräkkäisenä lauantaina oli blinejä tarjolla. Nyt blinit saivat seurakseen:
  • vuohenjuusto-jogurttivaahtoa
  • omena-punajuurisalaattia
  • höyrytettyjä ruusukaaleja
  • sitruunamehulla marinoituja katkarapuja
  • suolakurkkuja, smetanaa ja vodkalla maustettua hunajaa.
Jälkiruoaksi kävimme kävelyllä ja katsoimme telkkarista vapaaottelua. Ei hassumpaa ollenkaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikonloppuruokaa: blinit

Minulle ei ole ihan selvinnyt, miksi blinejä kuuluu syödä juuri tähän aikaan vuodesta. Onko kyseessä markkinointikikka vai jokin venäläinen perinne? En tiedä, mutta minäkin liityin blinihuumaan. Rakastan ruokalajeja, joita ruokailijat saavat kasailla mielensä mukaan. Tarvitaan vain yksi pääyksikkö (kuten blinit), ja sen rinnalle paljon pieniä kulhoja täynnä erilaisia herkkuja.

Blinien kanssa tarjosin
  • mätiä, punasipulia ja smetanaa 
  • suolakurkkuja ja hunajaa 
  • sienisalaattia 
  • omena-punajuurisalaattia.

Blinireseptinä toimi Hufvudstadsbladetissa tammikuun viimeisenä päivänä julkaistu Ravintola Troikan resepti.

Ravintola Troikan blinit 

pohjataikina:
2 dl maitoa
2 dl vettä
10 g hiivaa
200 g tattarijauhoa (eli noin 3,25 dl)

paistopäivänä:
1 kananmuna
(kirkastettua) voita

1. Hiiva liuotetaan lämpimään nesteeseen.
2. Taikinaan lisätään kuivat aineet.
3. Taikinan annetaan hapattua vuorokauden ajan.
4. Ennen paistamista taikinaan lisätään 1 kananmuna.
5. Paistetaan runsaassa voissa.
6. "Avnjuts tillsammans med goda vänner och många snapsar."

Koska minua ei tunneta kohtuudesta, vaan ennemminkin "enemmän on enemmän"-tyylistä, tein taikinaa tupla-annoksen. Kahdelle hengelle. Tuloksena oli melkoinen blinivuori!

Voin kuitenkin sanoa, että emme syöneet kaikkia kerralla. Järkeilin, että kun jääkaapissa kerrankin oli maitoa ja hiivaa, mitä en normaalisti harrasta, niin voin tehdä tupla-annoksen ja pakastaa loput.






lauantai 9. helmikuuta 2013

Lajikokeiluja: Dancehall reggae

Olen niin iloinen siitä, että olen jälleen löytänyt tanssin. Ehkä se ei ole kaikkien juttu, mutta minun juttuni se ehdottomasti on.

Tanssiurani aloitin sillä ainoalla tyylillä, mitä kotipaikkakunnallani oli tarjota: jazztanssilla. 18-vuotiaana muutin pääkaupunkiseudulle, ja kun silloiset insinööriopintoni eivät oikein maistuneet, vietin ison osan aikaani Helsingin Tanssiopistolla, jossa tutustuin afrotanssiin. Se oli rakkautta ensi rummunlyömällä: pieni, mustiinpukeutuva ja masentunut insinööriopiskelija löysi samanaikaisesti itsensä ulkopuolelta ja sisältään jotakin, mikä herätti iloa.

Insinööriopinnoista ei sitten tullut mitään. Tieni vei muutaman mutkan kautta Islantiin, jossa tanssi oli iso osa elämääni. Kuuluin afrikkalaista tanssia esittävään tanssiryhmään. Ryhmän kanssa tanssimme enemmän ja vähemmän omituisissa paikoissa (kaupungissa, maalla, entisessä mielisairaalassa, ulkona sateessa, elokuvateatterissa), ja tutustuimme tanssin ja elämän energioihin. Viikonloppuisin kävimme ystävien kanssa baareissa, ja tanssiminen oli huomattavasti suurempi osa baarielämää kuin alkoholi.

Kun muutin Helsinkiin, tanssi jäi elämästäni pois. Nyt olen onnekseni viritellyt tanssiharrastusta taas käyntiin. Tällä viikolla kävimme ystävän kanssa testaamassa dancehall reggaeta, joka on mieletöntä: diggaan musiikista ja siitä päällepuettavasta kovisasenteesta, jota ei voi ylläpitää kovin kauaa nauramatta. On ihana liikuttaa vartalonsa eri osia musiikin tahtiin, löytää kropasta uusia voimia, oppia uutta.

Tällaista se siis on:




Ja koska itseään ei pidä ottaa liian vakavasti, suosittelen tsekkaamaan YouTubesta myös näitä Dance like nobody's watching -videoita:


lauantai 2. helmikuuta 2013

Nachot - muotiruoka!

Yhtäkkiä jokin ruoka tai ruoka-aine voi tehdä comebackin. Kuten esimerkiksi nachot! Eilen löysin niitä lautaseltani ja tänään törmäsin niihin jo kahdessa paikassa virtuaalimaailmassa.

On siis aika tehdä nachoille oma blogikirjoituksensa.

Kun asuin Reykjavikissa, olin kasvissyöjä ja kaukana kulinaristista, olivat supernachot parasta mitä opiskelijabudjetillani tiesin. Supernachot olivat ruokalaji, jota sai paristakin sikäläisestä ravintolakahvilabaarista (näissä todellakin on kaikki saman katon alla, yhdessä on lisäksi myös pesula ja kirjasto) ja ruokalajiin kuuluu jättimäinen lautasellinen nachoja, kuumaa juustokastiketta, chiliä, quacamolea ja ranskankermaa. Ne kuuluu nauttia hyvän ystävän seurassa, pimenevässä illassa. Eilen pääsin vanhaan kunnon islantilaiseen nachokokemukseen käsiksi keskellä Helsinkiä. Kerrassaan ihanaa :)

Nachoja näyttää olevan ilmassa muutenkin. Tänä viikonloppuna Jenkeissä pelataan Superbowl ja ilmeisesti siksi jenkkiläläiset bloggaajat kohkaavat nachoista. No mikä ettei!

Bon Appétit ehdottaa nachojuustoksi cheddaria tai Monterey Jackiä. Lisukkeeksi nachoihin voi jutun mukaan laittaa meksikolaista olutpossua, sillä nachojumalia ei missään nimessä saa pilkata tofulla! Muistakaa nachoilussa myös nämä viisaat sanat:

don't commit the cardinal sin of nacho making: the sad chip with no topping.

Gizmodo on kehitellyt matemaattisesti täydellisen nacho-ohjeen - pyytäkää rakenteluun avuksi insinööriystäviänne.

Jos olet makean perään tai et diggaa maissita, tee nachomainen tarjoilu omenista ja pähkinävoista, ehdottaa Manifest Vegan. Om nom nom nom nom....
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...