lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tattarileipää talon tapaan

Tästä reseptistä tulee yksi pellillinen "pehmeää" leipää tai kaksi pellillistä lehtileipämäistä näkkäriä. Jälkimmäinen versio sopii erityisesti juustotarjottimelle!

You choose.

Nopea tattarileipä

4 dl kuumaa vettä
1 rkl psylliumjauhetta
2,5 dl tattarijauhoa
1 dl siemeniä
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta (jätä pois, jos haluat ohutta näkkäriä)

1. Kuumenna vesi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Sekoita kuivat aineet veteen.
4. Jos haluat leivästäsi pehmeää, taputtele taikina pellille. Jos haluat lehtileipämäistä näkkäriä, jaa taikina kahdelle pellille ja kaulitse ohueksi.
5. Paista 200 asteessa, kunnes leipä on saanut väriä.

Lankalauantaisena variaationa The Urbaani Oranki Special:
- laita taikinaan zahtar-mausteseosta
- kun olet levittänyt taikinan pellille, sivele pinnalle oliiviöljyä ja lisää vielä pinnalle hyvää suolaa.


Iloista pääsiäistä!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

31 vuotta kestänyt ravintotutkimus

Hei! Luin yhdestä blogista tosi hyvästä ravintotutkimuksesta. Blogin nimi taisi olla Napapilvi ja se tutkimus oli kestänyt 31 vuotta! Tosi monipuolinen tutkimus, jossa oli kokeiltu kaikenlaista yhdellä koehenkilöllä veganismista lihapainotteiseen ravintoon. Välillä oli syöty pelkkää pullaa, välillä ei viljaa ollenkaan. Jossain vaiheessa testattiin maitotuotteiden välttämistä, ja kerran koehenkilö jätti pois tuotteet, joissa oli hiivaa. 

Niin. Se on minun henkilökohtainen kokeeni. Tämä kroppa on minun kroppani. Se ei ole samanlainen kuin sinun kroppasi (muistatteko vielä No man can be a rule for another -postaukseni?). Tämä 'tutkimus' tuli mieleeni, kun luin Michael Ruhlmanin postauksen, jossa kehotettiin ajattelemaan itse. Tässä vapaa käännös muutamista postauksen kappaleista:
Amerikkalaiset tuntuvat ajattelevan, että vastaukset siihen, mitä kuuluu syödä voi löytää uutisista, tutkimuksista tai lääkäriltä [...]. Minua kiinnostavat tutkimustulokset ovat ne, jotka saan syötyäni jotakin. Tuntuuko minusta hyvältä, kun olen syönyt kanaa kastikkeen, perunamuusin ja paistettujen ruusukaalien kera? Kyllä. Entä kun olen syönyt pussillisen sipsejä. Ei. Mitä se tarkoittaa? Mieti sitä. Mieti. Tuntuuko sinusta liikunnan jälkeen hyvältä? Kyllä, koska se on sinulle hyväksi. Vaihtoehtoisesti voit metsästää tietoa verkon syövereistä, jos haluat löytää Totuuden. Ole hyvä ja mene lukemaan. Tai katso uutisista, mitä uusia tutkimustuloksia on löydetty.

Osa ongelmaa on elämän pituutta - ei sen laatua - koskeva pakkomielteemme. Miksei tavoitteenamme voi olla hyvä eikä pitkä? [...]
Pahoittelen, mutta olen täynnä tutkimuksia, jotka kertovat minulle miten elää ja sellaisia tai tällaisia uusia ruokavalioita, jotka lupaavat laihduttaa minua kilokaupalla ja lisätä elämääni lukemattomia Sound of Music -vuosia. Luulen, että ihmiset eivät oikeastaan halua elää pidempään - luulen että ihmiset haluavat olla onnellisempia, enemmän sinut itsensä kanssa, herätä iloisina eivätkä pelokkaina, tuntea itsensä päivän päätteksi tyytyväisiksi eivätkä pettyneiksi. South Beach -dieetti ei saa näitä asioita aikaan.
Tämä ajatus on kieltämättä tullut minullekin mieleen, kun kuulen erinäisiä tutkimustuloksia terveyden (joka näissä tutkimuksissa on usein yhtä kuin laihtuminen) tavoittelusta. Jos terveyden tavoittelu tarkoittaa kärvistelyä, haluaako sitä todellakin pitkän elämän? 90 vuotta kärvistelyä vai 80 vuotta nautiskelua? En siis todellakaan tarkoita nautiskelulla sipsipussien syömistä (jos ymmärsit asian näin, niin lue edellä oleva lainaus uudelleen), vaan sitä, että syömisestä ei tehdä tiedettä. Omaa kroppaa voi toki kuulostella (esimerkiksi hormoniongelmat kertovat, että valitsemasi tie ei ole oikea), mutta elämässä tärkeää on myös nauttiminen.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Toimiiko sulla? Asiaa hormoneista

Moni ihminen metsästää hyvää terveyttä. Mutta mitä sillä yleensä ajatellaan? Itse olen vuosia ajatellut, että hyvä terveys = alhainen rasvaprosentti.

Nyt olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että naisilla alhainen rasvaprosentti usein tarkoittaa sitä, että kuukautiset jäävät pois. Jos kroppa ei toimi normaalisti, niin onko ihminen terve? Itse en koskaan ole ollut erityisen vähärasvainen, mutta hormonitoimintani on silti ollut todella vähäistä. Hassuinta tässä koko asiassa onkin, että pelkkä alhaisen rasvaprosentin tavoittelu voi aiheuttaa ongelmia. Kuukautiset voivat jäädä pois, vaikka kropan eteen tehtävä työ ei olisi mitenkään äärimmäistä. Mutu-tuntuman mukaan amenorrhea ei myöskään ole mitenkään harvinaista nykyään. Jos asiasta keskustelee naisten kanssa, todella monella on asiasta kokemuksia. Tämä vain kuuluu niihin aiheisiin, joita ei yleensä kahvipöytäkeskusteluissa nosteta esiin.

Leigh Peele kirjoittaa kirjassa The Metabolic Repair Manual (2008, 46):
Even if not in an extreme caloric deficit, even if eating a moderate carb diet, aggressive training can still cause stress and signaling problems. In women this is seen in hypothalamic amenorrhea. Studies show that increasing cortisol affects the various ovarian hormones, leading to a decreased level of estrogen and disruption of a menstrual cycle. This is all in absence of having low body fat or being in a caloric deficit.
Peele kirjoittaa (2008, 55-56) että syitä kuukautisten poisjäämisen on useita:
Hormonal changes with aggressive training have lead to the biggest problems in the luteinizing phase (LH). Cortisol, insulin, fluid balance, it all influences this stage and others in your cycle. This isn't just physical stess either, freaking out emotionally by just getting on the scale can do this, stressing about your carb intake can do this. LIFE can do this. Adding to the fires of daily stress by breaking the body down over and over again is going to be a sure fire way to speed this process up. Lower caloric intake is another culprit, just from one aspect it can result in lower glucose availability to the brain. This causes a disruption of GNRH and thyroid function.
Tulee suru puseroon, kun ajattelen, mitä olen itselleni tehnyt. Perustyöni lisäksi olen viime vuonna samanaikaisesti tehnyt sivutoitä, opiskellut kahdessa koulussa, hoitanut kuolinpesää, rajoittanut ruokavaliota, nostanut kuntosalilla raskaampia ja raskaampia painoja, pitänyt blogia, pätkäpaastonnut ja jäänyt auton alle... Ja samalla ihmetellyt, miksi hormonini eivät hyrrää. Tiedättekö miten yritin tuolloin asiaa korjata? Rajoittamalla ruokavaliotani lisää ja laskemalla kaloreita. Treenaamalla yhä enemmän.

Jälkiviisaus on parasta viisautta.

Mitä vastaava stressi voisi sitten aiheuttaa miehille? Usein testosteronitason romahtamista (Peele 2008, 53):
Multiple studies show that excess training leads to an excess production of cortisol, and as we have learned, a raise that means lower testosterone. A low response can mean little improvement in performance both in training and in fat loss as well as an increase in chance of injury. This is made much worse in a caloric deficit situation.
Terveys- ja treeni-intoilijoiden kannattaa siis miettiä kumpi on tärkeämpää, six-pack vai seksihalut? Yhteiskunnan kauneusnormien saavuttaminen vai hedelmällisyys?

Onko terveyden mitta sittenkään se, että näyttää hyvältä?

Arvatkaa mitä olen saanut tilalle, kun olen luopunut ruokavalion ja saliohjelmien noudattamisesta? Energisyyden, elämänilon, hymyn huulille, "Varo vaan maailma, täältä tullaan!"-fiiliksen. Virtaa! Ja se tuntuu terveeltä.



Ja hei, ei tämä ole niin vakavaa! Mutta jos paino rupeaa ahdistamaan, voi aina kuunnella Jukka Poikaa: "Pitää olla pikkasen matskuu!"

Sen pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), jotain (jotain), jotain (jotain)
Pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen plösö, (plösö), plösö (plösö), pläski (pläski)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), matskuu, (matskuu)
Jos oot liian laiha, niin sit sua paleltaa aina.
Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana ain.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Pinkit painot poooois!

Miten SINÄ käyttäydyt salilla? Tässä huumorilla höystettyä ajattelun aihetta!


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Sinun totuutesi, minun totuuteni

Törmäsin Facebookissa päivitykseen, jossa yksi terveysalan ihminen päivitteli fitnessmaailmasta tutun Jutta Gustafsbergin laihdutusvinkkiä. Kyseinen vinkki oli julkaistu iltapäivälehdessä ja käsitteli sitä, miten laihduttajan kannattaisi kasata voileipä.

Minua ei hätkähdyttänyt Jutta, ei voileipä, ei iltapäivälehden konteksti. Vaan se, että Facebook-päivitys keräsi heti liudan Juttaa ja hänen näkökulmaansa (eli "perinteistä" laihdutustietoutta) dissaavia kommentteja. Kun Jutta teki yhdessä puheenvuorossa niin monta kardinaalivirhettä. Suositteli LEIPÄÄ ja VÄHÄRASVAISIA tuotteita, ehkä jotain EINESTÄKIN. Jutan suosituksia taidettiin kommenteissa kutsua THL-propagandaksi.

Voi teitä arjen ravintoguruja, jotka tiedätte kaiken muita paremmin. Teidän tapanne on se ainoa oikea. Kaikki aikaisemmat ajatukset ovat olleet vääriä ja kaikki eri asioihin uskovat ovat väärässä. Teidän tapanne sopii kaikille, kaikissa tilanteissa, kaikkialla.

Voisiko hyvän terveyden salaisuus sittenkin olla jossain muualla kuin tiukan dogmaattisessa ajattelussa, joka jakaa asiat kiellettyihin ja sallittuihin? Ihminen on niin monimutkainen yhtälö, ettei voi ottaa vain yhtä komponenttia - on se sitten hiilihydraattien, liikunnan tai unen määrä - ja ratkaista terveyspalapeliä sen avulla.

Tämä Ross Enamaitin Facebook-päivityksestä bongaamani lainaus sisältää parhaat terveysneuvot yhdessä sievässä paketissa:

"Take exercise every day, in the open air if possible, and make it a recreation, not merely a duty. Eat wholesome food. Drink pure water. Let your house and room be well ventilated. Take time enough for sleep. Do not worry. Watch yourself, but not too closely, to find what exercise, air, diet, and so on, agrees with you. No man can be a rule for another.” - James Freeman Clarke (from his book, Self-Culture: Physical, Intellectual, Moral, and Spiritual, written in 1880)

No man can be a rule for another.

"Totuutta" ei välttämättä ole olemassa ollenkaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Viimeinen paleopostaus?

Olen tässä blogissa kirjoitellut paleoruokavaliion liittyviä reseptejä ja ajatuksia. Jossain vaiheessa kuitenkin luovuin paleosta, enkä voisi olla valintaani tyytyväisempi. Totuus on, että paleo yhdistettynä pätkäpaastoiluun teki hormonitoiminnalleni aivan käsittämättömän karhunpalveluksen. Kun nyt katson menneisyteen, tunnen olleeni täysin aivopesty.

Asia alkoi valkenemaan sen jälkeen, kun palasin Kreikasta kesälomalta.

Kreikka = hyvät raaka-aineet + oliiviöljy + aterioista nauttiminen + auringonpaiste

Ruokakaapit kotona = käsittämättömiä, merten takaa raahattuja raaka-aineita, joiden nimiä mummoni ei oppisi koskaan lausumaan + ravintolisiä + kummallisia feikkiainesosia kakkujen ja leipien leipomiseen.

Mieleeni nousi vuosien dieettipropagandan jälkeen erinäisiä kysymyksiä. Eikö sitä vaan voisi syödä leipää, kun sitä on 25 vuotta elämästään syönyt? Onko se nyt sitten kivaa olla niin ruokavammainen, että kantaa aina mukana omia eväitä? Entä se, että syyttää kehoaan sen esittämästä luonnollisesta näläntunteesta, koska on lukenut jostakin, että päivässä kannattaa syödä vain kerran tai kaksi? Tai jos näen jatkuvasti pulla-aiheisia unia, voisiko se tarkoittaa, että kroppani tarvitsee lisää hiilareita koneeseen?

En ole ainoa, joka on uponnut netistä ja muualta mediasta tulvivan ruokavaliopropagandan suohon. Terveyden tavoittelu voi muodostua sairaaksi addiktioksi. Hyvä tiivistys siitä, mikä on terveellistä ajattelua ja mikä ei, löytyy Go Kaleon blogipostauksesta, jonka olen suomentanut tiivistäen alle:
Terveellinen dieettisi on muuttunut epäterveelliseksi ajatteluksi, jos:
  1. Pilkkaat ihmisiä, joiden ruokavalinnat eroavat omistasi.
  2. Käytät kallisarvoista aikaasi riitelemällä erinäisissä blogeissa ravintoasioista.
  3. Olet jättänyt ruokavaliostasi pois ruokia, joista nautit ja joille et ole allerginen, koska gurusi mukaan ne eivät ole optimaalisia.
  4. Koet stressiä, häpeää tai syyllisyyttä, kun syöt tai haluat syödä jotakin, mikä on kiellettyä ruokavaliossasi.
  5. Olet kritisoinut perheesi tai ystäviesi ruokavaliota sillä seurauksella, että ette enää vietä aikaa yhdessä.
  6. Uskot, että sinun tapasi syödä on optimaalisin ihmisten ruokavalio, ja eri tavalla syövät ihmiset eivät vielä ole kuulleet tai ymmärtäneet totuutta.
  7. Ruokavalio on se terveellisen elämän tukipilari, johon tarraat kiinni. Ruokavalio menee ajatuksissasi säännöllisen liikunnan, kunnon yöunien, stressin hallinnan ja ulkoilun edelle.
  8. Uskot, että syömällä oikein kaikki terveysongelmasi katoavat, ja että jos jollakulla on terveysongelmia, niiden taustalla on väärä ruokavalio.
  9. Uskot, että länsimainen lääketiede on itse piru, koska gurusi sanoo niin.
  10. Vaikka ruokavaliosi ei tuota haluttuja tuloksia, jatkat sen parissa, koska olet uskotellut, että millään muulla tavalla ei voi syödä.
Minä olen syyllistynyt yllä mainituista kohdista kaikkiin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo tuntuu ihan käsittämättömältä. Varsinkin, kun käsitän kuinka paljon hallaa olen itselleni aiheuttanut sillä, että yritin sovittaa päivittäistä ruokarytmiäni ja ruokavalintojani sellaiseen muottiin, joka ei sovi minulle ollenkaan.

Sen jälkeen kun nuo omien ajatusten silmälaput saa pois silmiltään, on elämä aika paljon mukavampaa. Olisi hirveän mukavaa olla aina oikeassa, ja olla juuri ihminen, joka on löytänyt  juuri sen oikean tien. Mutta tuskinpa sellaista maailman optimaalisinta tietä on edes olemassa, sillä se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. So...

LIVE AND LET LIVE!

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole dissata paleota tai mitään muutakaan ruokavaliota, jolle on lyöty jokin nimilappu kaulaan. Haluan vain sanoa, että nettimaailmassa on äärimmäisen helppo eksyytyä kaikukammiomaiseen yhteisöön, jossa luodaan konsensus omien ajatusten oikeellisuudesta ja dissataan muita. Tällaisia yhteisöjä on ruoan ja lukuisten muiden asioiden ympärillä.

Huomaa, että elämä on tässä ja nyt. Ja mitä ruokavalioihin ja liikuntaan tulee: kuuntele itseäsi. Älä sodi itseäsi vastaan.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Aamupalaletut banaanista ja kaurasta

Gyl sitä voi heti aamust syäd plätei..!

Ehkä jotenkin noin me raumalaiset perustelisimme tätä aamupalaa. Tai sitten niin, että kun on aikaa nauttia aamupala oikein ajan kanssa, niin nautiskellaan sitten. Gyl ai oikke!

Näitä lättyjä inspiroi KuntoPlus-lehdessä 4/2013 ollut resepti, jota muokkailin.


Näillä mitoilla tulee kuvassa olevan kokoinen annos. Syö kaikki itse tai jaa kaverin kanssa. Minä söin itse, ja kyytipojaksi lisäsin vadelmia, hunajaa ja (hetken mielijohteesta) maapähkinävoita. Toimii!

Banaani-kauraletut

3 rkl kaurahiutaleita
5 rkl kuumaa vettä
puolikas banaani
2 kananmunaa
hiukan suolaa, vaniljaa, muskottipähkinää ja kanelia
kookosöljyä tai voita paistamiseen

1. Sekoita kaurahiutaleet kuumaan veteen.
2. Lisää muusattu banaani, sitten mausteet ja (kun vesi on jäähtynyt) kananmunat.
3. Sekoita.
4. Paista kuumalla pannulla.
5. Nauti!

Voi olla, että ensi kerralla laitan kokonaisen banaanin ja jätän toisen kananmunan reseptistä pois. Raportoin sitten tuloksista!

Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun julkaisen tässä blogissa banaanilettujen reseptin. Aikaisempi, kookosmaidolla ja -jauholla duunailtu, löytyy täältä.

Ja tässä vielä kolmas, simppeli versio, joka jossain vaiheessa oli niin ahkerassa käytössä, että teippasin sen kaapinoveen kiinni:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...