lauantai 29. kesäkuuta 2013

Jamie Easonilta näyttäminen on yksinkertaista - ei kuitenkaan Jamie Easonille

En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan - itse asiassa viime kerrasta on niin pitkä aika, että jouduin pohtimaan mikä salasanani on.

Mutta sehän on vain hyvä. Vuosi sitten olin niin kiinni ruoka- ja terveysblogeissa, että luin niitä päivittäin. Edelleen seuraan jonkin verran blogeja Facebookin kautta, mutta en etsi uusia reseptejä tai liikuntamuotoja tai laihdutusvinkkejä. Näin on parempi.

Viime päivinä netin terveyspiireissä on ollut parikin juttua naisten painonhallinnasta. Siitä, että kunhan vain nostat raskaita painoja ja katsot mitä syöt, näytät hyvältä.

No joo.

Eräässä tällaisessa blogikirjoituksessa näiden kommenttien seuralaisena oli kuvia puolialastomista fitnessmalleista. Ongelmana on, että naiset kuvittelevat, että harrastamalla liikuntaa (on se sitten raskaiden painojen nostamista tai jotakin muuta) ja syömällä joidenkin sääntöjen mukana, meistä pitäisi tulla fitnessmallien näköisiä.

Se ei vaan ihan mene niin.

Fitnessmalleille treenaaminen on elämäntapa. Useille se tarkoittaa hormonihäiriöitä, ruoan jatkuvaa tarkkailemista, vuorotellen kiristelyä ja bulkkaamista.

Minua raivostuttaa, että naisille syötetään ajatusta siitä, että jos vain toimisimme oikein, niin näyttäisimme tältä:


Kuvassa on fitnessmalli Jamie Eason. Luonnonmukaisen terveyden saarnamiehet kertovat internetissä, että me kaikki naiset näyttäisimme Jamie Easonilta, jos vain eläisimme kuten luonto on tarkoittanut, syöden villivarsan papanoita ja nostaen rautakankia. Ja jos emme näytä Jamie Easonilta, vika on meissä.

Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, niin siihen ei vaadittaisi päivittäistä salitreeniä ja ruoan jatkuvaa tarkkailua. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, se ei aiheuttaisi useimmille naisille kuukautishäiriöitä ja sitä kautta lisääntymisongelmia. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, ei Jamie Easonia tarvitsisi photoshopata ja meikata, eikä Jamien tarvitsisi hankkia silikonirintoja näyttääkseen Jamie Easonilta. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, Jamie ei ehkä kehottaisi laskemaan kaloreita ja laittamaan ruokaa muffinssivuoissa. Jamie ei myöskään sanoisi näin:
"Once I reached my goal of 10% body fat it became very clear that I had achieved something few people are able to. [...] It was just a happy accident that I'd been blessed with good genetics and great people supporting me. I had a great trainer and a nutritionist to encourage me the whole way through.
Samassa haastattelussa Jamie kertoo:
  • syövänsä päivässä 5-6 ateriaa, lähinnä vähärasvaista proteiinia. Lisäksi Jamie syö kasviksia saadakseen vatsansa tuntumaan täydeltä.
  • treenaavansa kovilla painoilla, erityisesti alakroppaansa, koska lihasten saaminen alakroppaan ei ole hänelle helppoa
  • treenaavansa yllä mainitun painoharjoittelun lisäksi cardiota vähintään 3 kertaa viikossa ("Typically I do 30 to 40 minutes of cardio about three times a week. Closer to competition time I'll do an hour a day about five days a week and incorporate sprints and plyometrics.") 
  • käyttävänsä lisäravinteita
  • ahdistuvansa pienestäkin painonnoususta ("Once you've experienced a certain degree of leanness, gaining even five pounds can sometimes feel like fifty")
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille sikspäkki syntyy helpommin kuin toisille. Toisille sen saaminen vaatii kaloreiden laskemista ja ruon tarkkailun aiheuttamaa ahdistusta ja sosiaalisia ongelmia. Jamien haastattelun perusteella hänen ulkonäkönsä saavuttaminen ja erityisesti ylläpito ei ole mitenkään helppoa hänelle itsellensäkään.  Kun vuosi sitten näytin parhaalta versiolta omasta itsestäni:
  • ajattelin ruokaa 24/7
  • ajattelin ruoka-aineiden olevan joko hyviä tai pahoja
  • ajattelin pahan ruoka-aineen syömisen aiheuttavan terveysongelmia
  • en ylipäänsä ajatellut juurikaan mitään muuta kuin ruokaa
  • hormonitoimintani oli täysin nolla. Hormonimittauksissa tasoni olivat niin alhaiset, että niin alhaisia tasoja ei ollut koko mittapuulla.

Näytinkö silti Jamie Easonilta? En.
Nostinko raskaita painoja? Kyllä.
Tarkkailinko sitä mitä suuhuni laitoin? Kyllä, en juurikaan tehnyt mitään muuta.

No, tähän tiettävästi joku voisi sanoa, että jos vain olisin tarkkaillut vähemmän, niin ongelmia ei olisi syntynyt. Jos vain olisin toiminut oikein, niin sikspäkki olisi tullut esiin.

No haistakaa huilu.

Kroppa on viisas, kroppa tietää. Se ajattelee ruokaa jatkuvasti, koska sillä on nälkä. Jos yhteiskunnan kauneusihanne on kroppa, joka on lihaksikas, mutta jolla on nälkiintyneen ihmisen rasvaprosentti, niin ei ole rakettitiedettä tajuta, että sellaisen kropan saavuttamiseen tarvitaan nälkää. Eikä myöskään ole yllätys, että nälkiintynyt kroppa päättää kääntää hormonituotannon pois päältä.

Zap.

Jos et usko minua, niin lue esimerkiksi personal trainer Molly Galbraithin kokemuksista. Tai katso, miltä joogaopettaja näyttää photoshoppaamattomissa kuvissa (selluliittiä, iik!). Tai katso kuvia oikeista naisista, jotka nostavat raskaita painoja, mutta joilla on elämä terveysuskonnon ulkopuolella, ja jotka siitä huolimatta (tai juuri siksi) ovat mahtavia.

Terveysalan ammattilainen Jen Comas Keck kirjoittaa osuvasti "Looking "Fit" Doesn't Mean Being Healthy". Jen kuvailee kokemustaan fitnesskilpailuun valmistautumisesta:
"My body had never looked better and it got more ridiculous with every day that passed. People kept commenting on how amazing I looked, asking what I was doing to make such great progress, and could I help them do that, too? But what they didn’t know was that I felt like total shit. Day in and day out, I was miserable. I was so tired that I could barely handle life. I was the grumpiest chick on the planet, and I still feel bad to this day for some of the people that had to endure my mood swings for those 4+ months. I was weak, tired, and irritable. My skin was dry, I was always freezing, and simply put, I never felt good. My digestive system was in shambles and I was an emotional wreck, however I persevered, chalking it all up to the “prep experience” and telling myself that these are sacrifices we have to make in order to get to our goals. 

So yes, my body? Bangin’. But I am pretty sure that no matter what your definition of “healthy” is, what I listed above sure as hell ain’t it."

Se mikä minua näissä naisten painonhallintajutuissa raivostuttaa, on juuri se, että naisilta vaaditaan jotain hemmetinmoista täydellisyyttä. Jos et näytä Jamie Easonilta, teet jotain väärin.

Niinpä niin pojat.


Jos ette näytä Kenyatta Wilsonilta, on vika siinä, että olette salilla heilutelleet pikkupoikien painoja. Kunhan kuulkaas laitatte kunnon painot kehiin, niin alkaa tulosta tulla. Eikun oliko se sittenkin niin, että joitte juhannuksena yhden oluen? No niin, elämä on katsokaas valintoja. Jos haluatte olla terveitä ja hyvännäköisiä, teidän pitää kieltäytyä kaikesta paitsi luonnonkalasta ja villivarsan papanoista. Pidättäytykää varmuuden vuoksi myös seksistä, koska eiväthän luonnonkansatkaan peuhanneet kuin kaksi kertaa vuodessa (yhtä monta kertaa kuin nälkiintyneillä naisilla oli kuukautiset). Jos teillä silti on haluja, älkää kuunnelko niitä, sillä kroppanne valehtelee teille aivan samalla tavoin kuin se joskus väittää teille olevansa nälkäinen. Ja älkää katsoko televisiota, sillä se säteilee, älkääkö puhuko, koska paleotutkijat ovat täysin puolueettomassa tutkimuksessa todenneet suomen kielen käytön häiritsevän mitokondrioiden optimaalista kasvua. Ja muuttakaa varmuuden vuoksi tropiikkiin, koska se on ihmisen luonnollinen ympäristö. Älkääkä enää julistako sanaanne internetissä, koska sitä ei ollut kivikaudella.

Vai voisimmeko sittenkin hyväksyä ajatuksen siitä, että on täysin luonnollista näyttää muunlaiselta, kuin mitä aikamme kauneusihanne edellyttää? Että terveys ei tarkoita tietynlaista ulkonäköä. Että on ihan ok syödä ruokaa silloin kuin haluaa ja mitä ruokaa haluaa. Että elämää eikä itseään voi optimoida. Että elämästä voi nauttia, vaikka ei täyttäisikään kaikkia kriteerejä?

Annan loppupuheenvuoron Jen Comas Keckille.
When do we come to peace with the fact that being healthy doesn’t necessarily mean we’ll be really lean, and being really lean doesn’t mean we’re healthy? The majority of the people that love to train and work hard to eat right seem to be forever chasing the dream of being really lean when in reality, it’s typically not conducive with a healthy body for most of us (myself included). And even if your body is able to stay really lean, a lot of people become a mess mentally (again, myself included), obsessing over everything we eat or don’t eat, and end up developing some downright spooky self-esteem issues, even though we’ve never looked better. Is it worth it to chase that unicorn?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...