tiistai 19. marraskuuta 2013

Jerusalem: A Cookbook

Törmäsin verkon syövereissä Yotam Ottolengin teokseen Jerusalem: A Cookbook.

Vaikuttaa siltä, että näin nettiaikana keittokirjasta kuin keittokirjasta löytää liudan reseptejä suoraan verkosta. On siis makuasia, haluaako ostaa kirjan kotiansa koristamaan (tai tilaa viemään), vai nappaako reseptit virtuaalimaailmasta.

Yllä oleva linkki vie Amazonin sivulle, jossa ilmaisina PDF:inä jaossa kolme reseptiä:
  • Na'ama's Fattoush (kuulostaa likaiselta, mutta on oikeasti salaatti)
  • Spiced Cookies
  • Stuffed eggplant with Lamb and Pine Nuts
Couscous & Consciousness -blogissa on jaossa kyseisen kirjan resepti, jossa tarjolla on kukkakaalia tahinin ja granaattiomenansiementen kera.

New York Timesin sivuilla on reseptit:
No mutta.

Syy siihen, että tuohon kirjaan alun alkaen törmäsin, on etsin netistä maqluban reseptiä. Maqluba on Lähi-Idästä peräisin oleva riisiruoka, jossa yhdessä kattilassa kypsennetään sipulia, mausteita, lihaa ja kasviksia. Lopputuloksena on padallinen tiivistä riisiruokaa, joka lopuksi kumotaan tarjoiluvadille ylösalaisin.

Kuulostaa helpolta ja maukkaalta!

Couscous & Consciousness taitaa myös maqluban!

Maqluba 5
Kuvan lähde: Couscous & Consciousness

Maqluba menee kotikeittiössä testiin pian!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Täydellinen gluteeniton leipä

Nyt voin jäädä eläkkeelle: tuotekehittelyni on saavuttanut huippunsa. Olen onnistunut leipomaan maagisen hyvää leipää, joka on sattumoisin myös gluteenitonta.

Tämä on perintöni maailmalle. Täydellinen pullero.


Mun mielestäni tämän leivän tekeminen on hyvin yksinkertaista: tarvitaan vain kolme eri kippoa, jossa aineita sekoitellaan. Ei vaivaamista, ei kohottelua. Ennakkovalmisteluja leipä kyllä vaatii, sillä tattarisuurimoita on liotettava ennen niiden käyttöä.




Rustiikkinen vuokaleipä 

4 dl tattarisuurimoita
2 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
2,5 dl kaurahiutaleita
2 dl riisijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl guargumia

1. Huuhtele tattarisuurimot ja laita ne veteen likoamaan yön yli.
2. Seuraavana päivänä huuhtele suurimot ja laita ne blenderiin. Älä "kuivaa" niitä, sillä joukossa saa olla mukana hiukan huuhteluvettä. Blendaa suurimot blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi velliksi.
3. Yhdistä yhdessä kulhossa kananmunat, oliiviöljy ja viinietikka. Vatkaa munien rakenne kunnolla rikki: seos saa vaahdota.
4. Yhdistä tattariseos ja munaseos. Kääntele hyvin sekaisin (vaatii hiukan työtä).
5. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä sitten kuivat aineet tattarivelliin.
6. Voitele leivinvuoka ja jauhota se riisijauholla. Kaada taikina vuokaan ja taputtele jauhotetuin käsin tasaiseksi.
7. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Irrota leipä vuoasta ja paista sitä vielä ylösalaisin 10 minuuttia.

Nauti!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tahiniaddikti

Viime aikoina olen ollut hulluna tahiniin. Aluksi en juuri tahinista - joka siis on jauhetuista seesaminsiemenistä tehty tahna - juurikaan välittänyt, mutta nyt olen siihen aivan HULLUNA.

Tahinia voi laittaa hummukseen (olen myös hulluna hummukseen!) ja taratorkastikkeeseen, joka on aivan loistava ja terveellinen (vegaaninen, gluteeniton, laktoositon, lisäaineeton) kastike esimerkiksi vaalealle kalalle. Jos on tahinihullu, tahinia voi laittaa leivän päälle ihan sellaisenaan.

Couscous & Consciousness -blogissa on jaossa resepti, jossa tarjolla on kukkakaalia tahinin ja granaattiomenansiementen kera.

Tai entäs tämä tahinikeitto? Alkuperäinen resepti on suomalaista(kin) alkuperää olevan Tessa Kirosin.

How do you eat yours?

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tanskalainen olutsuklaakakku

Tämä resepti ei todellakaan ole -ton. Ei ole gluteeniton, ei ole sokeriton, ei ole jauhoton, ei ole mauton. Olen niin pitkään leiponut ja kokannut -ton-tyylillä että on melko hurjaa palata sellaiseen, jossa voi ottaa reseptin ihan mistä tahansa keittokirjasta ja vain tehdä.

(Oikeastaan totuus on se, että olen sen verran kokeilunhaluinen, että harvoin pystyn tekemään täysin reseptin mukaan. Aina pitää vähän soveltaa. Tätä sovelsin sen verran, että jätin kuorrutuksen tekemättä.)

Tanskalainen olutsuklaakakku

250 g voita
vajaa 2 dl kaakaojauhetta
2 1/2 dl porteria tai Guinness-olutta
4,2 dl sokeria
150 g raastettua marsipaania
1, 5 dl maitoa (minä käytin kauramaitoa)
3 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata voi kattilassa. Lisää kaakaojauhe ja olut, anna lämmetä hetki.
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
3. Vatkaa sokeri ja munat ilmavaksi vaahdoksi. Lisää raastettu marsipaani ja vatkaa ilmavaksi. Lisää maito ja sitten jauhoseos.
4. Sekoita yhteen voiseoksen kanssa.
5. Kaada taikina voideltuun vuokaan, jonka koko on noin 20 x 30 senttimetriä. Paista kakkua noin 35-40 minuuttia 160 asteessa. Kokeile hammastikulla, onko kakku kypsä. Kypsästä kakusta tikku tulee taikinattomana ulos.
6. Jäähdytä.

Jos haluat (minä en jaksanut), voit tehdä kakkuun suklaakuorrutuksen. Sulata 150 grammaa tummaa suklaata vesihauteessa. Lisää joukkon 0,5 dl olutta. Sekoita hyvin ja levitä kakun päälle.

Oman kokemukseni mukaan kakku maistui vielä paremmalta parin päivän säilytyksen jälkeen.


Alkuperäinen resepti tanskaksi löytyy Odense Marcipanin sivuilta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Luovu, luovu, luovu

Kirjoitin siitä, kuinka voimme antaa itsemme olla täydellisiä pulleroita. Tarkoitin sillä sitä, että tietynlaisista ulkonäköön liittyvistä ihanteista ja niiden päättömästä tavoittelusta kannattaa luopua, jos ne vain aiheuttavat ahdistusta.

Törmäsin myöhemmin Jonathan Meadin blogipostaukseen, jossa suositeltiin luopumista vähän siitä ja tästä. Olen samaa mieltä. Elämä on helpompaa, kun ei yritä niin kovin olla jotain muuta kuin mitä on. Monta hyvää pointtia kaltaiselleni supersuorittajalle, joka ei oikein osaa vain olla.

The more I stop trying to force things to happen, the more they just seem to sort themselves out. The more I let things happen, the less time I spend trying to make them happen.

Giving up is really about honoring your feelings. It’s about giving up trying to force yourself into a mold of societal shoulds and embracing your true self.

So here’s an invitation to…
  • Give up trying to be cool.
  • Give up your golden handcuffs.
  • Give up wanting to be a famous musician, artist, architect, thinker, writer, whatever-it-is. Maybe it’s smarter to make your purpose to have an impact, instead.
  • Give up wanting to be different for the sake of being unique.
  • Give up trying to be perfect.
  • Give up keeping relationships with people you don’t really like.
  • Give up trying to be the center of attention.
  • Give up trying to be important. (Focusing on community is usually more fulfilling.)
  • Give up achieving a lot of ego-driven goals.
  • Give up trying to be super-focused. Sometimes the most compelling ideas come from the most messy, unexpected sources.
  • Give up trying to be indie.
  • Give up trying to popular.
  • Give up caring about owning a lot of cool things, which keep you distracted from acknowledging that you don’t like what you’re doing with your life.
  • Give up trying to have a perfectly organized workspace and a zero inbox.
With that said, there are a lot of ways we think we’re doing good, but we’re really not.
Counter-intuitive to what you think, it might make more sense to…
  • Give up trying to be super happy all the time. Instead, settle for being peaceful.
  • Give up needing a reason to share your love. Being alive is reason enough.
  • Give up trying to be everything to everyone.
  • Give up trying to fit the mold of your race, astrological sign, job title, religious group, political party or other erroneous associations.
  • Give up caring about being the smartest, best and fastest. At least don’t let your ego get caught up in it.
  • Give up caring about “being a man” or “being a woman.” Or doing what is expected of your gender.
  • Give up sacrificing your life for an expensive degree that makes you feel important.
  • Give up trying to be ultra productive, especially if productivity is making you miserable.
  • Give up caring about having a respectable job, a respectable resume, and a respectable life. Replace following a template, with freestyling life
  • Give up trying to constantly improve yourself. Sometimes too much self improvement
  • can cause you to lose sight of the present.
  • Give up caring about doing what works.
  • Give up thinking you don’t have the time or skills to make your dreams a reality.
  • Give up caring about knowing everything in advance before you take action. Put yourself on auto-response instead.
  • Give up trying to always find interesting experiences and interesting things to do. Alternatively, be interesting and be interested.
  • Give up trying to live up to the expectation of your parents, your friends, your boss, and peers.
  • Give up trying to live up to the expectation of… yourself.
  • Give up trying to have a flawless body, perfect face, or an impeccable wardrobe. Care more about beautifying your mind and being a person who takes beautiful actions.
Trying to make things happen all the time creates a lot of unnecessary anxiety. It’s stressful trying to deny what is.

When I give up, I accept life as it is. No strings attached. No wishing things were different. If an action needs to be taken, I take it. But I’ve given up letting my happiness be dependent on a thing.
Most of these problems only exist within our minds. They’re not real physical problems; they’re simply psychic, imagined obstacles.

It’s interesting how we seem to have so many problems, so many dilemmas. But most of the time the answer to solving them is doing nothing. Giving up.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Täydellinen pullero

Täydellinen pullero. Tuo sanapari tuli mieleeni, kun otin tänään aamulla uunista aivan täydellisen gluteenittoman vuokaleivän.

Täydellinen pullero

Myöhemmin aloin miettimään täydellistä pulleroa vähän tarkemmin. Elämme yhteiskunnassa, jossa iso osa naisista elää "Kunhan vain laihtuisin 5 kiloa" -ajatusmaailmassa. Ajatellaan, että kun ne viisi kiloa lähtisivät pois, elämä urkenisi aivan uudella tavalla. Työ, rakkaus, itsetunto - kaikki nämä saisivat tuulta purjeisiinsa, kun elopainoa olisi vain vähemmän.

Vartalokriisin hetkellä ystäväni kysyy minulta, murehtiiko Dalai Lama vararenkaastaan. Vastaus on, että ei hemmetissä! Dalai Lama ei keskity elämässä rasvaprosenttiinsa! Pointtina on se, että kun lakkaa pyörittämästä ajatuksiaan oman napansa ympärillä, vapauttaa aivan tolkuttomasti energiaa. Jos sen viiden kilon sijaan yrittäisi vaikka elää tässä hetkessä ja antaa itsensä olla ja tuntea ja iloita JUURI NYT, elämä olisi huomattavasti antoisampaa.

Viime aikoina en ole edes tarvinnut muistutuksia Dalai Lamasta. Olen ymmärtänyt, että viiden kilon ajattelu syö hurjat määrät energiaa ja johtaa ahdistumiseen. Tiedän, että jos laihtuisin viisi kiloa, en olisi tyytyväinen, vaan haluaisin laihtua vielä viisi kiloa.

Täydellisyys on jotakin, mitä ei voi koskaan saavuttaa.

Siksi kannattaa nauttia epätäydellisyydestä ja keskittyä siihen, mikä on elämässä oleellista. Totuus on se, että tässä maailmassa on tuhansia naisia, jotka ovat tyytymättömiä omaan ulkonäköönsä. On malleja, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. On huippu-urheilijoita, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. On alle 10 rasvaprosentin naisia, jotka haluavat hilata rasvaprosenttiaan yhä alemmas. Tyytymättömyys ja tyytyväisyys eivät siis ole kiinni ulkokuoresta, vaan jostakin ihan muusta.



lauantai 2. marraskuuta 2013

Liikun, koska olen olemassa

Tämän treenin lähtökohta ei ole "Miten saisin six-packin mahdollisimman vähällä vaivalla."

Se ei myöskään ole "Voisinkohan tänään parantaa penkkipunnnerrustulostani?"

Lähtökohtana on liike, liikkuminen, nautinto. Ihmisen perusolemus.

I just stand still for a while and concentrate on my breathing. At that moment in time, the only place that is real is the few centimeters beneath my feet. That tiny place become my entire planet. The stillness is broken by the first call of action coming from my mind, and it soon became a flow of continuous and unpredicted chain of movements. I feel the perfect synergy between my mind and body and I obey without choice. Then, I move and move spontaneously from one exercise to another. It is a strange feeling of fast and slow, hectic and peace, even stillness sometime. I just obey and move, and move and move until calmness arrive, then … I stand still for a while and concentrate on my breathing.  At that moment in time, the only place that is real is the few centimeters beneath my feet.

Lähde: Luis Ernesto Sarabia Toledo, STS Sarabia Training System


Luis'n uudempi verkkosivu on osoitteessa luisarabia.com.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Flunssa pois!

Juuri kun pääsin hehkuttamasta kuinka terve olen, tulin kipeäksi.

Flunssaa onneksi vain. Pitää vain luottaa siihen, että kroppa osaa nujertaa taudin. Pitää levätä ja ravita itseään, niin kaikki menee hyvin.

Flunssassakin voi penkkiurheilla. Itse en ole mikään kova urheilun seuraaja, joten minun penkkiurheiluni tapahtuu YouTubesta treenivideoita katsellen.

Alla olevaa videota katsellessa voi haaveilla ensi kesästä ja siitä mitä se tuo tullessaan.

Pääsisinkö Havaijille? Havaiji on minulle täysin järjetön päähänpinttymä, tuntuu vain siltä, että minun pitää mennä sinne. Luotan siihen, että intuitiota kuuluu kuunnella.



Tänään kyllä hokasin myös sen, että on talvessakin hyviä puolia.

Aloitin tänään etätyöt kotona aamuseitsemältä. Ulkona oli pimeää, laitoin kynttilöitä palamaan ja keittelin puuroa. Join kahvia ja kuuntelin kuulokkeilla rauhallista aamumusaa.

Ei hassumpaa sekään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...